Turkin tasavalta perustettiin vuonna 1923, joten ensi lokakuussa tulee t\u00e4yteen 100 vuotta. Tasavalta luotiin itsen\u00e4isyyssodan ja vallankumouksen kautta vuosina 1919\u20131923. Itsen\u00e4isyyssota, toisin ilmaistuna Anatolian vastarintaliike, k\u00e4ytiin l\u00e4nsimaiden imperialismia vastaan, mutta se oli samanaikaisesti vallankumous sulttaanihallintoa vastaan. Tasavaltaa edelt\u00e4nyt Osmanivaltio oli ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen jaettu L\u00e4hi-id\u00e4n arabialueiden osalta Ranskan ja Britannian etupiireihin, ja vuoden 1920 S\u00e8vres\u2019n rauhansopimus sis\u00e4lsi suunnitelman my\u00f6s Anatolian eli nykyisen Turkin alueen jaosta. Varsinaiseksi sopimuksen toimeenpanijaksi ilmoittautui Kreikka \u2013 maassa unelmoitiin Suur-Kreikan luomisesta Egeanmeren molemmin puolin. Mustafa Kemalin (my\u00f6hemm\u00e4lt\u00e4 kunnianimelt\u00e4\u00e4n Atat\u00fcrk) johtaman voitokkaan Anatolian vastarintaliikkeen j\u00e4lkeen osmanimuslimeista turkkilaisiksi valtiovallan toimesta ohjattu muslimiyhteis\u00f6 kykeni n\u00e4in s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n Anatolian alueet ja perustamaan uuden, sekulaarinationalismiin ja modernisaatioprojektiin kiinnittyneen valtion.<\/p>\n\n\n\n
Kansallisen identiteetin rakentamisessa niin sanotuilla me-kertomuksilla on merkitt\u00e4v\u00e4 rooli. \u2019Meid\u00e4n\u2019 vastapainona on t\u00e4ll\u00f6in \u2019muut\u2019. Usein tuon min\u00e4n yhten\u00e4isyyden ja pysyvyyden eli identiteetin tarvitsema toiseus on jotakin ulkopuolista, kuten toinen valtio tai poliittinen yhteis\u00f6. Mutta ei ole harvinaista, ett\u00e4 tuo toiseus on my\u00f6s sis\u00e4ist\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in se voi olla my\u00f6s oman kansakunnan tai valtion menneisyys, jolloin me-kertomus rakentuu sen varaan, millaiseksi me olemme tulleet, miten me olemme kehittyneet omaksi hyv\u00e4ksi (nykyiseksi) itseksemme jonkin murroksen kautta, samalla irtautuen ep\u00e4tyydytt\u00e4v\u00e4st\u00e4, v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tai per\u00e4ti h\u00e4pe\u00e4llisest\u00e4 menneest\u00e4 olomuodostamme. Turkin tasavallan satavuotisen historian ajalta on osoitettavissa kaksi selke\u00e4\u00e4 pyrkimyst\u00e4 poliittisen yhteis\u00f6n uudelleenrakentamiseksi, joissa kummassakin yhteis\u00f6n oma menneisyys on asetettu nykyisen min\u00e4n vastakohdaksi. Ensimm\u00e4inen on kemalistisen tasavallan sekulaari-nationalistinen modernisaatioprojekti ja Osmanivaltio sen sis\u00e4isen\u00e4 toiseutena. Toinen on vuodesta 2002 alkaen hallinneen Oikeus- ja kehityspuolueen (AKP) islamilais-konservatiivinen valtionmuutosprojekti ja kemalistinen tasavalta sen sis\u00e4isen\u00e4 toiseutena. Molemmat ovat my\u00f6s toimineet aikansa ulkopoliittisen doktriinin perustana ja perusteluna. <\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 esseess\u00e4 tarkastelen t\u00e4t\u00e4 tematiikkaa. Kysyn, miten 600-vuotinen osmanien islamilainen imperiumi (1300\u20131914) on ymm\u00e4rretty Turkin tasavallassa ja erityisesti miten tuota pitk\u00e4\u00e4 suurvaltahistoriaa on eri aikoina hy\u00f6dynnetty kansallisen identiteetin rakentamiseen ja kulloisenkin valtaeliitin oikeuttamiseen. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi analysoin, miten tulkinnat Turkin tasavallan perustajasta ja ensimm\u00e4isest\u00e4 presidentist\u00e4 eli Mustafa Kemal Atat\u00fcrkista sek\u00e4 tarjoavat yhteisen pohjan kaikille valtavirran kansallisille historiankertomuksille ett\u00e4 samalla avaavat siihen my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4n tulkintaeron ja kiistelyn aiheen. T\u00e4t\u00e4 Atat\u00fcrkin roolia koskevaa tulkintaeroa puolestaan vertaan Osmanivaltion loppukauden viimeisen vaikutusvaltaisen sulttaanin eli Abd\u00fclhamid II:n kiisteltyyn hahmoon.<\/p>\n\n\n\n