{"id":822,"date":"2026-05-06T23:12:04","date_gmt":"2026-05-06T20:12:04","guid":{"rendered":"https:\/\/www.lahihistoria.fi\/?p=822"},"modified":"2026-05-06T23:12:05","modified_gmt":"2026-05-06T20:12:05","slug":"uusia-tuulia-vaihtoehdottomuuden-aikoina","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.lahihistoria.fi\/index.php\/2026\/05\/06\/uusia-tuulia-vaihtoehdottomuuden-aikoina\/","title":{"rendered":"Uusia tuulia vaihtoehdottomuuden aikoina"},"content":{"rendered":"\n

\u201cKun historia lukitaan, ajattelu lukitaan\u201d, totesi ven\u00e4l\u00e4inen kirjailija Andrei Kolesnikov Yleisradiolle antamassaan haastattelussa 10. helmikuuta 2026. Kolesnikov on tunnettu Vladimir Putinin j\u00e4rjestelm\u00e4n kriitikko. H\u00e4nen mukaansa historia on Putinin t\u00e4rkein ase, sill\u00e4 historiallisia narratiiveja hallitsemalla Ukrainan sota on voitu esitt\u00e4\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 jatkona toiselle maailmansodalle.[i]<\/a> Vaihtoehtoja ei ole.<\/p>\n\n\n\n

Historiakuvan kaventuminen johtaa poliittisen ajattelun kaventumiseen. Historiakuvan laajeneminen \u2013 menneisyyden moninaisuuden ymm\u00e4rt\u00e4minen \u2013 puolestaan avartaa yhteiskunnallista mielikuvitusta, auttaa vastustamaan vaihtoehdottomuuden politiikkaa ja mahdollistaa toisenlaisten tulevaisuuksien kuvittelun.[ii]<\/a> Suomessa voimmekin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 rohkaisua siit\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 on avoin, kriittinen ja dialogia arvostava historiantutkijoiden yhteis\u00f6. Historiassa piilee valtavasti mahdollisuuksia, mutta ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4nk\u00f6 t\u00e4t\u00e4 todella?<\/p>\n\n\n\n

Kolesnikovin huomio toi mutkan kautta mieleen kansallisarkiston leikkaus- ja uudistuspolitiikan. Meill\u00e4 Suomessa historiantutkimuksella on korkeat eettiset standardit. Historiantutkimusta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n k\u00e4ytet\u00e4 oikeuttamaan v\u00e4kivaltaa. Mutta yleisemm\u00e4ll\u00e4 tasolla huomio p\u00e4tee kaikkialla, miss\u00e4 historiaa kirjoitetaan. Kansallisarkiston valitsema suunta \u2013 toimipisteiden sulkeminen, aineistojen k\u00e4yt\u00f6n huomattava rajoittaminen \u2013 uhkaa rapauttaa suomalaisen historiantutkimuksen sellaisena kuin olemme sen tunteneet.<\/p>\n\n\n\n

Kansallisarkiston leikkaus- ja uudistuspolitiikan monista ongelmista on viime aikoina kirjoitettu paljon ja monista n\u00e4k\u00f6kulmista. Suosittelen lukijaa tutustumaan esimerkeiksi Turun yliopiston Suomen historian tutkijoiden blogiteksteihin<\/a> ja Suomen Historiallisen Seuran sek\u00e4 professorikunnan<\/a> kannanottoihin. Tutkijoiden yhteinen n\u00e4kemys on, ett\u00e4 uudistukset ovat toteutuessaan uhka tutkimuksen vapaudelle, tutkimuksen laadulle, historian opetukselle ja suomalaisen kulttuuriperinn\u00f6n s\u00e4ilymiselle. Peliss\u00e4 on my\u00f6s alueiden v\u00e4linen tasa-arvo ja kansalaisten p\u00e4\u00e4sy tiedon \u00e4\u00e4relle.<\/p>\n\n\n\n

Sotahistoriaan perehtynyt valtiotieteiden tutkija Otto Aura kiinnitt\u00e4\u00e4 erinomaisessa tiivistyksess\u00e4\u00e4n<\/a> huomiota kansallisarkiston vaihtoehdottomuusretoriikkaan, joka pelkistyy valtiontalouden s\u00e4\u00e4st\u00f6paineisiin ja kansallisarkiston perusrahoituksen pienenemiseen.[iii]<\/a> Lyhyen t\u00e4ht\u00e4imen s\u00e4\u00e4st\u00f6politiikan nimiss\u00e4 tuhotaan pitk\u00e4\u00e4n rakennettuja kulttuuriperint\u00f6instituutioita.<\/p>\n\n\n\n

Kansallisarkiston linjaan sis\u00e4ltyy monia absurdeja piirteit\u00e4. Yksi niist\u00e4 liittyy tietoturvaan. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 henkil\u00f6tietoja sis\u00e4lt\u00e4vi\u00e4 aineistoja \u2013 esimerkiksi kirjeit\u00e4 \u2013 ei viimeisen sadan vuoden ajalta ole mahdollista lukea kuin arkistosaleissa. Salit eiv\u00e4t kuitenkaan juurikaan ole avoinna, mink\u00e4 vuoksi l\u00e4hihistorian tutkimus on vaikeutunut ratkaisevasti.<\/p>\n\n\n\n

Toinen absurdi seikka liittyy arkistossa omaksuttuun digitointilinjaan, joka ei tunnista historiantutkimuksen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Historioitsija ja toimituskuntamme j\u00e4sen Pia Koivunen kuvaa tilannetta Tieteentekij\u00f6iden liiton verkkosivuilla julkaistussa blogitekstiss\u00e4\u00e4n<\/a>. Siin\u00e4 miss\u00e4 aiemmin oli mahdollista k\u00e4yd\u00e4 kymmeni\u00e4 kansiota l\u00e4vitse muutamassa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, digitaalisen toimittamisen \u201dpalvelulupaus\u201d \u2013 yksi mappi ilmaiseksi kahdessa viikossa \u2013 onnistuu tarjoamaan saman m\u00e4\u00e4r\u00e4n kansioita kahdessa vuodessa.  <\/p>\n\n\n\n

Historioitsijat tiet\u00e4v\u00e4t hyvin, ett\u00e4 tutkiessa joutuu usein k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kymmeni\u00e4 mappeja l\u00e4vitse ennen kuin edes tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 etsii. Onkin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 arkistolinjauksista p\u00e4\u00e4tt\u00e4neill\u00e4 ei ole ollut todellisuuteen perustuvaa k\u00e4sityst\u00e4 historiantutkimuksen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4. T\u00e4t\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 suurena ep\u00e4onnistumisena.<\/p>\n\n\n\n

Moni historiantutkijoista onkin ennen n\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla noussut vastustamaan toimipisteiden sulkemista. Ensimm\u00e4isen julkisen mielenilmauksen n\u00e4imme 16. huhtikuuta Turussa, jossa puheita pitiv\u00e4t muun muassa professorit Kirsi Vainio-Korhonen ja Georg Haggren. Kuten arkeologi Haggren summasi, \u201d[V]anhaan it\u00e4blokkiin kuului, ett\u00e4 arkistot ovat kiinni. L\u00e4nsimaiseen liberaaliin yhteiskuntaan kuuluvat arkistot ovat auki\u201d.[iv]<\/a><\/p>\n\n\n\n

K\u00e4sill\u00e4 olevassa L\u00e4hihistorian <\/em>numerossa Ainur Elmgren hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 artikkelissaan mikrohistoriallista metodia. Elmgrenin moninainen arkistoaineisto koostuu Etsiv\u00e4n Keskuspoliisin (EK) ja Sis\u00e4ministeri\u00f6n dokumenteista, kuten kuulustelup\u00f6yt\u00e4kirjojen tiivistelmist\u00e4, etsivien raporteista sek\u00e4 anomuskirjelmist\u00e4, valituksista ja todistajanlausunnoista.<\/p>\n\n\n\n

Elmgren korostaa my\u00f6s valokuvan roolia mikrohistorian yhten\u00e4 \u201djohtolankana\u201d. Sopii kysy\u00e4, miten pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n digitoitu ja \u201dpuhdistettu\u201d l\u00e4hdeaineisto \u2013 siis tutkimus ilman mink\u00e4\u00e4nlaista kosketusta paperisiin aineistoihin \u2013 edes sopii johtolankametodiin, jossa t\u00e4rke\u00e4ksi voivat muodostua aineiston fyysisyyteenkin liittyv\u00e4t tekij\u00e4t, paperin laatu ja aineiston kokonaisvaltainen affektiivisuus?<\/p>\n\n\n\n

Arkistolaitos onkin vaikuttamassa syv\u00e4llisesti historiantutkimuksen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin. Se on pakottamassa paradigman muutosta, jonka seurauksena tutkija ei voisi en\u00e4\u00e4 kaikessa rauhassaistua arkistossa tutkimassa. Taustalla vaikuttanee k\u00e4sitys, jonka mukaan arkistosta vain poimitaan \u201ddataa\u201d ja tutkimus tapahtuu jossain muualla. Todellisuudessa kaikki historiantutkijat tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 olennainen osa koko prosessista tapahtuu arkistossa.[v]<\/a> Joku kutsuu t\u00e4t\u00e4 hermeneuttiseksi keh\u00e4ksi, joku joksikin muuksi.<\/p>\n\n\n\n

Merkitt\u00e4v\u00e4 osuus historiantutkijan luovasta ty\u00f6st\u00e4 on siis arkistossa tapahtuvaa tulkintaa, aineistojen yhdistely\u00e4 ja p\u00e4\u00e4ttely\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 aineistojen lukeminen digitoituna n\u00e4yt\u00f6lt\u00e4 olisi l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti huono asia \u2013 p\u00e4invastoin: kansallisarkistossa jo tehty korkeatasoinen digitointity\u00f6 on osoittanut, ett\u00e4 monissa tapauksissa digitointi voi tehd\u00e4 aineistoista helpommin saavutettavia. My\u00f6s historiantutkijoita palveleva ja julkisuusperiaatetta toteuttava arkisto kuitenkin mahdollistaisi digitoitujen aineistojen k\u00e4yt\u00f6n ohella my\u00f6s paperidokumenttien tutkimisen. Molempia tarvitaan.<\/p>\n\n\n\n

\u201dJoskus itse paperi kertoo tutkijalle enemm\u00e4n kuin sille kirjoitettu teksti\u201d, totesi kansallisarkiston sektorijohtaja ja paperikonservoinnin asiantuntija Istv\u00e1n Kecskem\u00e9ti Yleisradion haastattelussa vuonna 2017. Noihin aikoihin juhlittiin Suomen arkistolaitoksen 200-vuotista taivalta. Yksi juhlimisen aiheista oli, ett\u00e4 vuonna 1816 Suomea koskevat asiapaperit siirrettiin viimein Tukholmasta vuoden 1809 rauhansopimuksen nojalla Suomeen.<\/p>\n\n\n\n

Tarvitsemme kipe\u00e4sti kansallista arkistopolitiikkaa, joka turvaa yhteisen kulttuuriperint\u00f6mme s\u00e4ilymisen ja tunnustaa historiantutkimuksen arvon osana demokraattista yhteiskuntaa. <\/p>\n\n\n\n

Mutta ei unohdeta akateemisen el\u00e4m\u00e4n iloja eli historialehden julkaisemisesta koituvia onnistumisen el\u00e4myksi\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 L\u00e4hihistorian<\/em> numerossa julkaisemme edell\u00e4 mainitun Elmgrenin artikkelin ohella kaksi muuta tutkimusartikkelia ja yhden esseen. Maria Syv\u00e4niemi kirjoittaa artikkelissaan huutolaislapsiksi kutsuttujen k\u00f6yhien sijoituslasten arjesta sek\u00e4 heid\u00e4n kokemustensa ylisukupolvisista vaikutuksista. My\u00f6s Syv\u00e4niemen tutkimuksessa valokuvilla on t\u00e4rke\u00e4 rooli.<\/p>\n\n\n\n

Sami Koskelainen tutkii urheiluhistoriallisessa artikkelissaan suomalaisen miesten jalkapallon 1990-luvun seurafuusioita. Koskelainen osoittaa, ett\u00e4 fuusiot esitettiin usein v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4, mutta usein k\u00e4vi niin, ett\u00e4 fuusioseurojen oli vaikea voittaa vanhoihin seuroihin tunteella suhtautunut fanikunta puolelleen. V\u00e4h\u00e4inen yleis\u00f6nsuosio sek\u00e4 heikko urheilullinen ja taloudellinen menestys kyseenalaisti fuusioiden perustelut.<\/p>\n\n\n\n

Jussi Lahtinen syventyy esseess\u00e4\u00e4n Maria Petterssonin poliitikkoel\u00e4m\u00e4kertaan Anna Kontula \u2013 leip\u00e4\u00e4 ja ruusuja. <\/em>Petterssonin kunnianhimoisena tavoitteena on ollut kirjoittaa el\u00e4m\u00e4kerta, \u201djollaista ei el\u00e4v\u00e4st\u00e4 poliitikosta ole koskaan viel\u00e4 kirjoitettu\u201d. Lahtinen tarkastelee kirjaa t\u00e4t\u00e4 tavoitetta vasten.   <\/p>\n\n\n\n

Lehdellemmevuosi 2026 tuo mukanaan uusia tuulia. Nelj\u00e4n uuden toimittajan my\u00f6t\u00e4 toimintamme laajentuu ja kehittyy. Suurempi toimituskunta mahdollistaa tehokkaamman ty\u00f6njaon ja auttaa meit\u00e4 kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n toimitusprosessia sek\u00e4 markkinoimaan julkaisujamme entist\u00e4 paremmin. Lehtemme alkaa ilmesty\u00e4 kolmesti vuodessa. <\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 numerossa aloitamme my\u00f6s uuden tekstityypin julkaisemisen. Vuonna 2025 suomalaisten historialehtien toimittajat kokoontuivat keskustelemaan tieteellisist\u00e4 kirja-arvioista Tiedekustantajien liiton my\u00f6nt\u00e4m\u00e4n apurahan turvin. Toimittajat olivat yksimielisi\u00e4 paitsi kirja-arvioiden suuresta merkityksest\u00e4 tieteellisen keskustelun kannalta my\u00f6s tarpeesta kehitt\u00e4\u00e4 kirja-arviokulttuuria ja hyvin toimivia julkaisualustoja.<\/p>\n\n\n\n

Tiedekirjoista k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 julkinen keskustelu on t\u00e4rke\u00e4 ja kiehtova akateemisen el\u00e4m\u00e4n muoto. Tarjoamalla korkeatasoisen julkaisukanavan L\u00e4hihistoria <\/em>haluaa vaalia kirja-arvioiden kirjoittamisen taitoa, nostaa kirja-arvioiden akateemista statusta ja tarjota tutkijoiden ty\u00f6lle ansaittua n\u00e4kyvyytt\u00e4. Ensimm\u00e4iset arvioitavat kirjamme ovat Harri Englundin Kongosta Sortavalaan <\/em>(Anna-Kaisa Ylikotila), Terhi Ainialan ja kumppaneiden toimittama Tekojen kaupunki <\/em>(Iisa Aaltonen) sek\u00e4 Jukka Korpelan L\u00e4nsimaisuuden historia <\/em>(Antti Okko).<\/p>\n\n\n\n

Toivomme tutkijoiden intoutuvan kansamme kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tieteellisen kirjoittamisen lajityyppi\u00e4. N\u00e4in voimme julkaista jokaisessa numerossa aina jokusen kirja-arvionkin. Erityisesti heit\u00e4mme pallon nuorille tutkijoille. Toisten tutkijoiden kirjojen lukeminen ja niist\u00e4 kirjoittaminen on oiva tapa harjoitella tieteellist\u00e4 kirjoittamista. Kirjoittamalla kirja-arvion voit my\u00f6s paaluttaa paikkaasi oman alasi tuntijana. Kenties kirja-arvio on ensimm\u00e4inen tieteellinen julkaisusi. Mielenkiintoisen uuden kirjan voit l\u00f6yt\u00e4\u00e4 esimerkiksi Agricola-verkon kirjallisuusseurannan<\/a> kautta. Ohjeita kirja-arvioiden kirjoittamiseen l\u00f6yd\u00e4t verkkosivuiltamme<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4kirjoitus on enimm\u00e4kseen kirjoitettu Uppsalan yliopiston Carolina<\/em>-kirjastossa. Tuntuu rohkaisevalta istua 550 vuotta vanhan yliopiston yli 180 vuotta vanhassa kirjastotalossa ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 hetkeksi pois suomalaisen arkistopolitiikan masentavasta hetteik\u00f6st\u00e4. Kirjaston l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 kohoaa pohjoismaiden suurin kirkko, jossa vierailija voi esimerkiksi puntaroida Vaasa-suvun menneit\u00e4 suuraikoja tai ihmetell\u00e4 upeita, eri ajoilta per\u00e4isin olevia urkuja. T\u00e4st\u00e4 on hyv\u00e4 jatkaa kohti L\u00e4hihistorian<\/em> seuraavaa numeroa. Se onkin jo lehtemme historian kymmenes.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\u201dArkisto on kansakunnan muisti\u201d. YLE 5.1.2017. https:\/\/yle.fi\/aihe\/a\/20-184283<\/a> <\/p>\n\n\n\n

Aunesluoma, Juhana. \u201dOman ajan historiankirjoitus.\u201d L\u00e4hihistoria <\/em>1, no. 1 (2022): 67\u201382.<\/p>\n\n\n\n

Okko, Antti. \u201dVen\u00e4j\u00e4, l\u00e4nsi ja historiapolitiikka Vladimir Putinin voitonp\u00e4iv\u00e4n puheissa 2012\u20132024.\u201d L\u00e4hihistoria <\/em>4, no. 2 (2025): 92\u2013126.<\/p>\n\n\n\n

\u201dPutinin yksi lause paljasti, miksi h\u00e4n valitsi sodan.\u201d YLE 10.2.2026. https:\/\/yle.fi\/a\/74-20207861<\/a><\/p>\n\n\n\n

\u201dTutkijat osoittivat mielt\u00e4\u00e4n Kansallis\u00adarkiston uusia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 vastaan Turussa.\u201d YLE 16.4.2026. https:\/\/yle.fi\/a\/74-20221036<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

[i]<\/a> Ks. my\u00f6s Okko 2025.<\/p>\n\n\n\n

[ii]<\/a> Esim. Aunesluoma 2022.<\/p>\n\n\n\n

[iii]<\/a> https:\/\/kansallisarkisto.fi\/-\/kansallisarkisto-panostaa-digitaalisiin-palveluihin-suunnitelmat-toimipaikkamuutoksista-tehdaan-vuoden-2026-aikana<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

[iv]<\/a> https:\/\/yle.fi\/a\/74-20221036<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

[v]<\/a> Viimeksi koin arkistotutkimuksen merkityksen omakohtaisesti tutkiessani toisen maailmansodan aikaisia lastensiirtoja. Hy\u00f6dynsin tutkimuksessa Sosiaaliministeri\u00f6n alaisen lastensiirtokomitean aineistoja, esimerkiksi perheiden viranomaisille l\u00e4hett\u00e4mi\u00e4 kirjeit\u00e4. Aineistoja arkistossa selaillessani opin pikkuhiljaa niiden logiikan, jonka kautta ymm\u00e4rsin entist\u00e4 enemm\u00e4n my\u00f6s siit\u00e4, millaisesta ilmi\u00f6st\u00e4 suomalaislasten ulkomaille l\u00e4hett\u00e4misess\u00e4 kaikkinensa oli kysymys. Jos minun olisi t\u00e4ytynyt nykymallin mukaisesti tilata aineistot yksitellen digitaalisesti, lopputulos olisi ollut puutteellinen, jopa virheellinen.<\/p>\n\n\n\n

\n
Lue L\u00e4hihistorian uusin numero<\/a><\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201cKun historia lukitaan, ajattelu lukitaan\u201d, totesi ven\u00e4l\u00e4inen kirjailija Andrei Kolesnikov Yleisradiolle antamassaan haastattelussa 10. helmikuuta 2026. Kolesnikov on tunnettu Vladimir Putinin j\u00e4rjestelm\u00e4n kriitikko. H\u00e4nen mukaansa historia on Putinin t\u00e4rkein ase, sill\u00e4 historiallisia narratiiveja hallitsemalla Ukrainan sota on voitu esitt\u00e4\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 jatkona toiselle maailmansodalle.[i] Vaihtoehtoja ei ole. Historiakuvan kaventuminen johtaa poliittisen ajattelun kaventumiseen. Historiakuvan laajeneminen \u2013 […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":827,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":true,"template":"","format":"standard","meta":{"_themeisle_gutenberg_block_has_review":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[32,1],"tags":[],"class_list":["post-822","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-lahihistoria-esseet","category-uncategorized"],"jetpack_publicize_connections":[],"cc_featured_image_caption":{"caption_text":"","source_text":"","source_url":""},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/www.lahihistoria.fi\/wp-content\/uploads\/2026\/05\/Apologie_pour_lhistoire_-_titre_page_interieure.jpg","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.lahihistoria.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/822","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.lahihistoria.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.lahihistoria.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.lahihistoria.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.lahihistoria.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=822"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/www.lahihistoria.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/822\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":828,"href":"https:\/\/www.lahihistoria.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/822\/revisions\/828"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.lahihistoria.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/827"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.lahihistoria.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=822"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.lahihistoria.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=822"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.lahihistoria.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=822"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}