Lähihistorian Tutkimuksen Seura ry:n kannanotto Kansallisarkiston toimipisteiden lakkauttamissuunnitelmia vastaan
Lähihistorian Tutkimuksen Seura ry vastustaa päätöksiä Kansallisarkiston toimipisteiden sulkemisesta, aukioloaikojen lyhentämistä entisestään sekä linjausta, jossa asiakirjojen digitaalinen toimittaminen korvaa pääsyn paperisten asiakirjojen äärelle. Lähihistorian Tutkimuksen Seura vaatii yhdessä Suomen Historiallisen Seuran ja Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto ry:n kanssa, että arkistointilain tulee jatkossakin velvoittaa arkistoja hoitamasta toimensa niin, että se palvelee tutkimuksen tarpeita.[1] Tämä pätee myös digitoimattomaan aineistoon, jonka saatavuus ja säilyminen on turvattava nykyisille ja tuleville sukupolville. Analogisen aineiston tuhoaminen digitoinnin tieltä on erittäin huolestuttava aloite, joka voi tuhota myös tulevaisuuden tutkimusaiheita, joita ei ole vielä edes osattu keksiä.
Lähihistorian Tutkimuksen Seura ei vastusta alkuperäisaineiston digitointihankkeita tai digitaalisen aineiston laajentuvaa käyttöä, päinvastoin. Kuitenkin toimipisteiden lakkauttaminen, asiakaspalvelun aukioloaikojen rajaaminen sekä pääsyn estäminen paperisille lähteille hidastaa ja vaikeuttaa tutkimuksen tekoa, sillä digitaalisen aineiston lisääntyneestä käytöstä huolimatta kaikki tutkimus ei tapahdu digitaalisilla aineistoilla. Tutkijat korostavat paperisen aineiston selaamisen hyödyllisyyttä laajan aineiston nopean omaksumisen sekä arkistokokonaisuuden hahmottamisen kannalta. Tämä on sekä tutkijalle että arkistolle nopein ja edullisin tapa käydä suurta tietomassaa lävitse.
Turun ja Hämeenlinnan toimipisteissä käyttöönotettu digitaalisen toimittamisen malli on riittämätön tutkimuksen tarpeisiin. Yksi arkistoyksikkö, kuten kansio, kahdessa viikossa ilmaiseksi on liian hidas tahti niin tutkijoille kuin tutkielmantekijöillekin. Itsepalveluajat eivät korvaa normaalia viikoittaista aukioloa, ja nopeampi digitaalinen toimittaminen on huomattavan kallista.
Tutkijatohtori Liisa Vuonokari-Bomström on laskenut, että tyypillinen historian maisterintutkielmantekijä, joka tarvitsee 10 koteloa aineistoa, joutuisi maksamaan arkistoaineistostaan liki 500 euroa tai ilmaistilauksena odottaa viisi kuukautta.[2] Jokainen lisäyksikkö maksaisi 60 € kappaleelta. Tämän lisäksi on huomioitava, että tutkimukseen kuuluu arkistokokonaisuuksien läpikäynti, jotka eivät koskaan ehkä päädy lopulliseen työhön vaan johdattavat uusien osuvampien lähteiden äärelle. Väitöskirjan kokoisesta tutkimuksesta hintaa ja aikaa kuluisi merkittävästi enemmän. Lisäksi Vuonokari-Bomström huomauttaa, että aineiston digitointi muuttaa tietosuojakäytäntöjä, jolloin osasta avoimesta aineistosta tuleekin rajattua ja pääsy aineiston äärelle vaikeutuu jälleen.[3]
Moni aiemmin mahdollinen tutkimus ei näissä olosuhteissa enää syntyisi ja osa ongelmista olisi läsnä, vaikka kaikki aineisto teoriassa olisi digitoituna käytössä. Digitaaliseen toimittamiseen siirtyminen ilman pääsyä paperisiin asiakirjoihin uhkaa hidastaa tutkimusta ja tehdä siitä kohtuuttoman kallista ja tarpeettoman vaivalloista sekä tutkijoille että arkistoille, sillä arviolta vasta 5–10 % kaikesta arkistoaineistosta on digitoitu.
Vapaa tiedonsaanti kuuluu tutkijoille, taiteilijoille, opiskelijoille ja menneisyydestään kiinnostuneille kansalaisille. Vain avointen arkistojen valossa voidaan luoda tietoon nojaava käsitys omasta menneisyydestä. Arkistotyöhön nojaava historiallinen ymmärrys on kansallisen itseymmärryksen ja demokratian kulmakivi, joita ei tule rajoittaa säästöihin vedoten. Vetoamme Suomen hallitukseen, eduskuntaan sekä Kansallisarkistoon, että tilanteeseen löydettäisiin kaikki käyttäjäryhmät ja alueellinen tasa-arvo paremmin huomioon ottava ratkaisu. Lähihistorian Tutkimuksen Seura yhtyy myös Suomen Historiallisen Seuran vaatimuksiin aikalisästä muutossuunnitelmien suhteen sekä ulkopuolisen kokonaisvaltaisen vaikutusarvion tekemisestä.[4]
5.5.2026
Lähihistoriallisen seuran hallitus:
Teemu Häkkinen
Olli Castrén
Atte Arffman
Arja Turunen
Maika Absetz
Jukka Pesu
Ville Yliaska
Kati Toivanen
Jenni Karimäki
Aiheesta lisää:
Kansallisarkiston tiedote muutoksista: https://kansallisarkisto.fi/-/kansallisarkisto-panostaa-digitaalisiin-palveluihin-suunnitelmat-toimipaikkamuutoksista-tehdaan-vuoden-2026-aikana
Suomen Kuvalehti: arkistot historiaan: https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/kansallisarkisto-sulkee-puolet-toimipisteista-lahtaus-on-uhka-historiantutkimukselle-sanovat-tutkijat/?shared=1351727-6590e3b5-1
Uusi Juttu: Pihvi: https://www.uusijuttu.fi/juttu/sIoAHb51-adb3VJfR-73d90
Koneen säätiön rahoittama Tieto vallan alla – turvallisuus, arkistot ja avoimuus -hanke järjestää tapahtuman “Arkiston kutsu, lähteiden viettelys – Historiantutkimuksen materiaalinen maailma” -symposium 13.5.2026”, jossa keskustellaan mm. fyysisen aineiston merkityksestä tutkijalle
[1] https://agricolaverkko.fi/tietosanomat/suomen-historiallinen-seura-lausui-sivistysvaliokunnalle-arkistointilakiesityksesta/. https://agricolaverkko.fi/tietosanomat/suomen-historiallinen-seura-lausui-sivistysvaliokunnalle-arkistointilakiesityksesta/. https://www.uudenajanalku.fi/2026/04/21/uuden-ajan-alun-tutkimuksen-verkosto-ryn-kannanotto-kansallisarkiston-toimipisteiden-lakkauttamissuunnitelmia-vastaan/
[3] https://blogit.utu.fi/suomenhistoria/ensimmainen-kokemus-digitaalisesta-toimittamisesta/
Esitelmäkutsu: Työ ja työttömyys
Mielenosoitus työttömyyttä vastaan Senaatintorilla vuonna 1991. Kuva: Irmeli Palmu, Työväen Arkisto.
Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura järjestää yhteistyössä Lähihistorian seuran kanssa kesäseminaarin 24.–25.8.2026 Tampereella. Seminaari keskittyy työhön sekä sen eri muotoihin ja työttömyyteen.
Työ on ollut 1800-luvulla alkaneesta teollistumisesta lähtien yksi keskeisimpiä tapoja jäsentää yhteiskuntaa ja arkea. Työn muodot, ehdot ja arvostukset ovat olleet poliittisten kiistojen kohteina sekä vaihdelleet ajassa ja paikassa. Palkkatyön ohella työelämää ovat määrittäneet esimerkiksi kausi- ja urakkatyö, epätyypilliset työsuhteet, itsensä työllistäminen, hoiva- ja uusintamistyö sekä erilaiset epävirallisen talouden muodot. Työttömyys taas ei ole vain työn puutetta, vaan se kytkeytyy toimeentuloon, sosiaaliturvaan, hallintaan ja moraalisiin luokitteluihin. Työttömyys näkyy niin poliittisina kamppailuina kuin kokemuksina.
Kutsumme seminaariin esitelmiä, jotka tarkastelevat työn eri muotojen historiaa eri näkökulmista. Seminaari on avoin kaikenlaisille teemaan liittyville aiheille, tieteenaloille ja lähestymistavoille laadullisista määrällisiin. Esitelmien mahdollisina tarkastelukohteina voi olla esimerkiksi:
- Prekaarit
- Kausi-, urakka- ja pätkätyö
- Alustatalous
- Työttömyys eri aikoina
- Työttömyyden kokemukset
- Työvoimapolitiikka ja työttömyys
- Rakennemuutos ja alueelliset erot
- Työn määrittely (palkkatyön ja kotityön / työn ja yrittäjyyden rajanvedot)
- Työyhteiskunnan kriisit
- Hoiva, uusintamistyö ja palkaton työ
- Hyvinvointivaltio ja työ/Hyvinvointipalveluiden leikkaukset ja omaishoito
- Pimeä työ
- Työehdot, palkkaus ja toimeentulo
- Työaika, työn kuormitus ja jaksaminen
- Työterveys, työkyky ja tapaturmat
- Sukupuoli, luokka ja työn eriytyminen
- Työ ja työttömyys muistoissa, elämäkerroissa ja suullisessa historiassa
- Työn ja työttömyyden representaatiot mediassa, kirjallisuudessa ja taiteessa
- Digitalisoituminen/tekoäly ja työ
Työ ja työttömyys on toista kertaa seuran vuosikirjan teemana. Seuran seitsemäs Väki voimakas -vuosikirja julkaistiin myös nimellä Työ ja työttömyys vuonna 1994, jolloin työttömyys oli ennätyskorkealla laman jäljiltä. Julkaisu kokosi vuosien 1992 ja 1993 kesäseminaarien antia. Teoksen artikkelit ja julkaisuajankohta tarjoavat myös mielenkiintoisen vertailukohdan Euroopan Unionin työttömyysastetilaston pohjimmaiseksi (tammikuu 2026) sijoittuvaan nyky-Suomeen.
Lähetä enintään sivun mittainen abstrakti esitelmäsi sisällöstä doc, docx- tai pdf-tiedostona viimeistään 30.4.2026 Pete Pesoselle (pete.pesonen@utu.fi). Seminaariin hyväksyttävien esitelmien valinnasta tiedotetaan toukokuun 2026 loppuun mennessä.
Esitelmien pituus on 20 minuuttia + 10 minuuttia keskustelua. Seminaarin pohjalta toimitetaan valituista esityksistä artikkelikokoelma, joka ilmestyy loppukesällä 2027. Lisätietoja seminaarista ja artikkelikokoelmasta voit kysellä Pete Pesosen lisäksi Ville Yliaskalta (ville.yliaska@ulapland.fi).
Kesäseminaari järjestetään Tampereella Työväenmuseo Werstaalla. Seminaari on maksuton.