Lähihistoria-artikkelissani tarkastelen lastensuojelun sijaishuollossa tapahtuneesta kaltoinkohtelusta julkaistua lehdistökirjoittelua. Artikkelin aineiston muodostavat Kansalliskirjaston digitaaliarkistoon tallennetut lehtiartikkelit, joissa kirjoitettiin lastensuojelussa ilmenneestä kaltoinkohtelusta noin vuosina 1948–2020. Artikkelissa osoitan, että kaltoinkohtelutapauksia nousi julkisuuteen erityisesti 1950-luvulla. Ilmiötä ei kuitenkaan saatu kitkettyä, ja sijaishuollossa tapahtunutta kaltoinkohtelua on ilmennyt vielä 2000-luvullakin. Analysoin artikkelissa niitä reittejä, joita pitkin tapaukset ovat nousseet laajempaan tietoisuuteen sekä tarkastelen tekijöitä, jotka ovat mahdollisesti osaltaan tuottaneet ilmiön ympärillä vallinnutta hiljaisuutta. Kiinnitän huomiota myös siihen, missä määrin sijoitettuja lapsia ja heidän tarinaansa on toiseutettu ja marginalisoitu. Pohdin, miten toiseuttaminen osaltaan (myötä)vaikutti kaltoinkohtelun ympärillä vallinneeseen hiljaisuuteen sekä sen pitkittyneeseen luonteeseen.

Artikkeli on osa Tampereen yliopistosta johdettua ja Koneen Säätiön rahoittamaa Torjutut, hiljaiset ja kuulluksi tulleet: Lasten kaltoinkohtelun kokemus sijaishuollossa ja sen julkituonnin esteet ja mahdollisuudet vv. 1950–2025 (Kuulluksi) -hanketta.