Turvallisuus- ja tiedusteluviranomaisten menneisyydestä on kansallisesti ja kansainvälisesti kirjoitettu runsaasti akateemista ja populaaria tutkimusta kylmän sodan päättymisestä lähtien. Kaiken tämän tutkimuksen ansiosta tiedämme yleisellä tasolla hyvin, miten turvallisuus- ja tiedusteluviranomaiset ovat historiansa aikana pyrkineet vastaamaan vieraiden valtioiden ja kotimaisen kumouksellisen toiminnan aiheuttamiin uhkakuviin. Tutkimuksessa on kuitenkin vielä hiljaisuutensa ja katvealueensa.

Väitöskirjassani Valtiolle vaaralliset naiset – Valtiollinen poliisi, valvonnan arki ja sukupuoli Suomessa 1919–1944 tutkin valtiollisen poliisin kontrollipolitiikan kohteeksi joutuneita naisia.

Valtiollisen poliisin suhtautuminen naisepäiltyihin oli kaksijakoista. Aikakauden koti- ja hoivakeskeiset naiskäsitykset saattoivat suojata naisia tietyissä tilanteissa viranomaisen epäilyiltä. Yleisellä tasolla sukupuoli ei kuitenkaan estänyt epäilyjen kohdentamista heihin. Valtiollisen poliisin näkökulmasta eri yhteiskuntaluokkiin kuuluneita naisia ei tullut jättää epäilyjen ulkopuolelle, mutta silti viranomainen saattoi jättää naisten kohdalla kontrollitoimet väliin yksistään heidän sukupuolensa perusteella. Näin ollen naiset eivät kaikille valtiollisen poliisin edustajille edustaneet miesten kaltaista turvallisuusuhkaa, mihin yhdistyi käsitys naisten poliittisesta epäpätevyydestä.

Valtaosa henkilöistä, joita valtiollinen poliisi epäili valtio- ja maanpetosrikoksellisesta toiminnasta, edusti työväenluokkaa tai alempaa keskiluokkaa. Epäillyn tapa vastata ammattikuntaansa liitettyjä käsityksiä tietynlaisesta naiseudesta ja mieheydestä vaikutti siihen, miten valtio- ja maanpetosrikokselliseen toimintaan osallistuneita henkilöitä pyrittiin tunnistamaan. Epäilyjä oli vaikea välttää, jos esimerkiksi työväenluokkainen ompelijatar pukeutui liian kalliiksi arvioituun turkkiin tai eli muuten keskiluokkaiseksi tulkitulla tavalla. Taustalla vaikutti oletus, että poikkeuksellista varallisuutta selitti Suomen Kommunistisen Puolueen tai neuvostotiedustelun maksamat palkkiot.

Sukupuoleen liitetyt koti- ja hoivakeskeiset käsitykset ohjasivat valtiollisen poliisin tarkkailun suuntaa. Viranomaisen oli varjostustehtävissä kiinnitettävä erityistä huomiota esimerkiksi naisten torikassien ja maitoastioiden kuljettamiseen. Oletuksena oli, että erityisesti naiset kuljettivat arkiaskareita hoitaessaan kiellettyjä julkaisuja. Vastaavalla tavalla yksistään naisen laukussa nähdyt lankavyyhdit saattoivat herättää epäilyn poliittisten vankien avustamisesta, sillä ompelukerhoissa naiset neuloivat vangeille tarkoitettuja villavaatteita, minkä valtiollinen poliisi arvioi vallankumousta edistäväksi toiminnaksi. Sukupuoli ei kuitenkaan yksistään määritellyt, mihin etsivien ja viranomaisen tietolähteiden oli kiinnitettävä huomiota, sillä valtiollinen poliisi tiesi yksittäisten naisten osallistuvan myös vastuullisiin organisaattorin tehtäviin.