P. E. Svinhufvudin Muistosäätiö on jakanut vuodesta 1973 lähtien vuosittain kirjallisuuspalkinnon teokselle, jonka se on arvioinut kirjoitetuksi ”Ukko-Pekan hengessä”. Vuoden 2023 kirjallisuuspalkinnon säätiö on päättänyt myöntää tohtori Jenni Haukiolle teoksesta Sinun tähtesi täällä. Vuodet tasavallan presidentin puolisona.   

Kirja käsittelee huolella ja eri näkökulmista presidentin puolison asemaa ja presidentti-instituutiota, siihen liittyviä erilaisia ennakko-odotuksia ja jopa väärinkäsityksiä. Tekijä avaa ymmärrettävällä tavalla ja omakohtaisesti, miten nimenomaan hän on ymmärtänyt tehtävänsä osana presidentti-instituutiota.

Puolison rooli on palvelus isänmaalle, valtiolle, sen hallinnolle ja laajasti ottaen koko kansalle, sillä puolison tehtävänä on edustaa presidenttipuolison rinnalla paitsi kansainvälisen yleisön edessä myös eri yhteisöjen ja yleisöjen suuntaan kotimaassa. Tehtävä on vaativa ja kokonaisvaltainen, ja edellyttää väistämättä kompromisseja henkilökohtaisessa elämässä. Puolison oma työ on sopeutettava presidentti-instituution kehyksiin. Puolison on sopeuduttava elämään julkisuuden kanssa ja hyväksyttävä oman yksityisyytensä väistämätön kapeutuminen.

Puolison rooli on monessa suhteessa etuoikeutettu paikka, kunniapaikka, kuten tohtori Jenni Haukio tuo esiin, mutta samalla kaikkien suomalaisten olisi hyvä muistaa, että puolison rooli on epävirallinen: se on vapaaehtoistyötä. Haukio muistuttaa, että yhä tänä päivänäkin jotkut mieltävät presidentin puolison olevan työsuhteessa presidentin kansliaan ja nauttivan työsuhteeseen liittyviä etuja ja velvoitteita. Se on myytti, joka yhä elää.

Sukupuolentutkijat ovat todenneet, että naisten niin sanottu velka tai riippuvuus miehistä on osattu nähdä, mutta sen sijaan miesten riippuvuutta tai velkaa naisille ei ole kyetty näkemään tarkasteltaessa sukupuolten työnjakoa. Viime aikoina niin kansainvälisessä kuin suomalaisessa tutkimuksessa on korostettu, miten presidenttipari toimii tiiminä ja työparina, jossa molemmat täydentävät toisiaan. Tällaisesta tutkimuksesta hyvänä esimerkkinä voidaan mainita Marjaliisa ja Seppo Hentilän Suomen ensimmäistä presidenttiparia Ester ja Juho Ståhlbergia kuvaava Tasavallan ensimmäiset (2022).

Myös P. E. Svinhufvudin muistosäätiö on jo usean vuoden ajan tuonut omissa tilaisuuksissaan esille presidentin puolison asemaan liittyviä teemoja.

Maailmalla on tunnustettu ensimmäisten naisten johtajuus, tehtävän antamat mahdollisuudet ja myös siihen liittyvät haasteet. Kyse on uniikista johtoroolista valtiollisten ja ei-valtiollisten rakenteiden välimaastossa julkisella paikalla. Jo siksi presidentti-instituution kannalta on olennaista, että puoliso jättää omasta ajastaan kirjalliset jäljet, jotka voivat toimia oppaina ja eräänlaisena siltana presidentti-instituution sisään sekä historiaan.

Tohtori Haukio on korostanut kirjassaan, että ”instituutio elää vahvasti kulloisessakin ajassa”. Kunkin puolison on käytännössä itse määriteltävä roolinsa ja kiinnostuksen kohteensa eli käytännössä ne asiat, joita hän tulee roolissaan edistämään toimintansa ja sen saaman julkisuuden kautta. Tässä tehtävässä puolisolla on potentiaalisesti hyvin paljon vaikutusvaltaa, niin kotimaassa kuin maan rajojen ulkopuolella.

Samalla puolison on kuitenkin tiedostettava, että presidentti-instituutio on osa historiallista jatkumoa. Instituution, joka yhä nauttii tutkimustenkin mukaan erittäin suurta arvonantoa kansalaisten keskuudessa. Presidentti-instituutio on merkittävämpi kuin kukaan sen yksittäisistä haltijoista. Haukio toteaakin kuvaavasti, että ”mitä nopeammin tämän ymmärtää, sitä helpommin solahtaminen instituution palvelukseen sujuu”. Sanalla sanoen presidentin ja hänen puolisonsa edellytetään olevan isänmaan palveluksessa yli puolueriitojen ja erilaisten yhteiskunnallisten ristiriita- ja jakolinjojen. Ei siis mikään pieni vaatimus pluralistisessa, moniarvoisessa ja monin tavoin polarisoituneessa nyky-yhteiskunnassa.

Historiasta tiedämme, että presidentin puolisot ovat osanneet muuttua aikojen mukana. Joissain tapauksissa he ovat suorastaan asettaneet uusia muotoja ja malleja muun muassa naisten asemalle ja johtajuudelle. Haukio on omalla esimerkillään osoittanut, että myös naispuolinen presidentin puoliso voi tehdä omaa uraa ja vieläpä väitellä tohtoriksi.

Historiankirjoituksen ja yleensäkin tutkimuksen kannalta on tärkeää, että presidentin puoliso itse sanallistaa kokemansa, kokemuksensa ja näkemyksensä siitä, miltä suomalainen yhteiskunta, globaali poliittinen yhteisö sekä diplomatian maailma näyttävät tältä ainutlaatuiselta näköala- ja vaikutuspaikalta. Kukaan muu ei siihen pysty. Hiljaisuudetkin, nekin teemat, joita presidentin puoliso ei ota muistelmissaan käsiteltäviksi, kertovat omaa sanomaansa kustakin ajasta. Haukion teos on arvokas lisä maamme lähihistoriaan.