Venäjän hyökkäys Ukrainaan on herättänyt suomalaisissa vahvoja tunteita: sota koetaan hyvin henkilökohtaisesti. Tunteet eivät herää vain nykyhetkestä, vaan niihin vaikuttavat omat henkilö- ja perhehistoriat. Myös tavat ymmärtää kansallista historiaamme muovaavat ihmisten tapaa arvioida nykytilannetta, minkä lisäksi sota on saanut monet myös uudelleenarvioimaan omia historiatulkintojaan. Näin mennyt ja nykyisyys sekä henkilökohtainen, kansallinen ja maailmapoliittinen kietoutuvat moninaisin tavoin toisiinsa pyrittäessä ymmärtämään Ukrainan sotaa. Tämä tulee selvästi esille Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2022  järjestämän keruun kirjoituksissa, joissa kymmenet suomalaiset kertoivat Ukrainan sodan herättämistä tunteistaan ja kokemuksistaan.

Nimettyinä tunteina nostetaan usein esiin pelko ja viha, mutta keruuvastaajat kuvaavat myös kokemaansa hämmennystä, järkytystä ja ahdistusta. Ukrainan sota vertautuu suomalaisten – usein vastaajien suvun omiin – kokemuksiin talvi- ja jatkosodassa, kuten perhe- ja jälkimuistoihin pommituksista tai evakkomatkoista. Kirjoituksissa korostuu sotien tuottama inhimillinen suru ja kärsimys, ja sodan herättämät tunteet selitetään nimenomaan sen herättämällä tuttuuden tunteella. Näin tunteet rakentavat yhteyttä eri historiallisten ajanjaksojen välille ja asemoivat kirjoittajat osaksi historiallisten tapahtumien ketjua.

Venäjän aloittaman sodan herättämät tunteet ilmaistaan toisinaan myös hyvin ruumiillisina kokemuksina. Vaikka kyselyyn vastaajilla ei olisi omakohtaista kokemusta sodasta, voidaan sen vaikutukset kuvata hyvinkin kokonaisvaltaisina: ahdistus tuntuu fyysisenä kipuna ja aivojen kuvataan olevan tulessa, kun tilanteen järjettömyyttä yritetään ymmärtää. Pelko pulppuaa ja hyökkää, ja sotaan liittyvät äänet, kuten ilmavoimien harjoituslennot, poraavat hermoja. Sota on tullut myös uniin muistumina omista tai vanhempien kokemuksista. Tunteiden ruumiillisuuden kuvaus korostaa niiden koettua voimaa. Vahva tunne tässä hetkessä tapahtuvasta kärsimyksestä, julmuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta on nostanut esiin – kenties myös mahdollistanut – oman suvun historiaan liittyvät muistot erityisen tunnepitoisina ja ruumiillisina. 

Vastauksissa on mukana myös yleisempiä pohdintoja Ukrainan sodan kiinnittymisestä historialliseen jatkumoon sekä Suomen asemaan siinä. Näihin pohdintoihin kytkeytyy sisä- ja ulkopoliittisia teemoja, jotka moninaisesti nivoutuvat yhteiskunnallisiin tapahtumiin ja virtauksiin. Usein sodan taustaa lähdetään tulkitsemaan myös varhaisemman historian näkökulmasta. Näin tehdään, kun esimerkiksi presidentti Vladimir Putinin ajatusmaailmaa kuvataan jatkumona paitsi Stalinille myös Pietari Suurelle sekä näiden ”suurvaltapakkomielteelle”.

Lähihistorian artikkelissa käsittelen näitä Ukrainan sodan herättämiä tunteita kulttuurisen muistin näkökulmasta. Ukrainan sodasta kerrottaessa tunteet ovat toimineet muistamisen välineinä, mutta myös apuna historiaa ja nykyhetkeä sekä näiden välistä suhdetta tulkittaessa. Sotaan liitetyt tunnemuistot avaavatkin koskettavalla tavalla muistamisen sekä historiakuvan ja -politiikan vuoropuhelua.