Oppikoulun yläluokkalaisten etujärjestö Suomen Teiniliitto (1939–83) oli huippukaudellaan 1960–70-lukujen taitteessa Suomen suurin ja yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisin nuorisojärjestö. Vaikka Teiniliiton historian kaari on pitkä ja monipuolinen, sen julkinen muistelu on painottunut verrattain lyhyeen puoluepoliittisen kamppailun ja valtataistelujen leimaamaan ajanjaksoon 1970-luvun alkupuolella. Siten Teiniliiton tarina typistyy helposti puoluepoliittiseen kilpailuun liittyneisiin talousvaikeuksiin, jäsenmäärän jyrkkään laskuun sekä huipentumana vuonna 1975 tapahtuneeseen järjestölliseen romahdukseen.
Lähihistoria-lehden uudessa numerossa arvioimme Teiniliiton historiakuvaa erityisesti kahdesta näkökulmasta. Ensimmäisenä tarkastelemme, miten 1970-luvun aikalaistoimijat ja heitä edeltäneet ”60-lukulaiset” määrittelevät ja muistelevat puoluepoliittista kautta. Tämän jälkeen pohdimme sukupuolen merkitystä teinitoiminnassa ja nostamme esiin Teiniliiton merkityksen tyttöjen ja nuorten naisten poliittisen ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden mahdollistajana.
Kysymys sukupuolesta ja osin sukupuolittuneesta teinitoiminnasta kytkeytyy myös siihen, millaisessa kontekstissa lähinnä nuorten miesten johtamaa 1970-lukulaista puoluepoliittista kamppailua muistellaan ja kuinka vahvasti sen nähdään määrittävän koko ajan koululaisliikettä.
Havainnollistamme artikkelissamme laajemminkin sitä, millaisia asioita muistelussa korostetaan ja sivuutetaan ja ketkä entiset Teiniliitto-toimijat ovat ottaneet ja saaneet tilaa muistella ja vaikuttaa järjestönsä historiakuvan rakentumiseen. Osoitamme, että kun entisiä teiniaktiiveja kuullaan ja tutkitaan eri näkökulmista, historiakuvasta muodostuu moniäänisempi ja syvempi kuin julkisuutta herkimmin saavat ja toisinaan kontekstinsa kadottavat kärjistykset.
Historiakuvien sukupolvisidonnaisuus on läsnä yhtä lailla yksityisemmässä kuin julkisemmassakin muistelussa. Eri aikoina toiminnassa mukana olleet muistavat Teiniliiton eri tavoin, ja myös aikalaisten keskuudessa on erilaisia näkemyksiä tapahtumista. Silti lähes kaikki ikäluokkaan katsomatta tunnistavat teinitoiminnan kauaskantoiset, voittopuolisesti positiiviset merkitykset. Nykypäivästä käsin nuoruuden ehdottomuuttakin muistellaan yleensä ymmärtäen, ja vanhat riitapukarit tervehtivät jo toisiaan jaettuja kokemuksia korostaen: olimme siellä yhdessä.
Artikkelimme on syntynyt osana Koneen Säätiön rahoittamaa Teiniliitto, vimma ja rakkaus -tutkimushanketta, jossa kauan kaivattua Teiniliiton historiaa tutkittiin oppikoulumaailman murroksen ja yhteiskunnallisen muutoksen kontekstissa sekä tunteiden ja kokemuksen historian näkökulmasta. Hankkeessa kirjoitettiin Teiniliiton kokonaishistoriateosVimmaa ja voimaa ja tuotettiin runsaasti muistitietoa teinitoiminnassa mukana olleiden aikalaisten kanssa. Muistitieto on tässäkin artikkelissa keskeinen metodi, lähdeaineisto sekä tutkimuksen kohde.