”Kun sitten Johannes [Virolainen] aloitti puheenvuoronsa, niin hän aloitti sen puheenvuoronsa näin […]: ’Kun mie kävelin Viipurin Punaisen lähteen torin laitaa aamulla marraskuun viimeisenä päivänä kolkytyheksän ja sitten, kun mie […]  nään sitte siellä, että tulee lentokoneita, niin minä, että ai, kappas vaan, Suomen pojat näyttää, että heilläkin on joitakin lentokoneita. Ja sitten, kun mie näin pommien putoilevan, niin silloin mie päätin liittyä EU:hun’.”

Oheinen lainaus on ote kokoomuksen entisen kansanedustaja Päivi Varpasuon muistitietohaastattelusta vuodelta 2022. Lainauksessa Varpasuo kuvailee omia perimmäisiä motiivejaan Suomen EU-jäsenyyden kannattamiselle hyödyntäen toisen edustajan sanoituksia.

Varpasuon haastattelu tai kuvaus ei ole ainoa laatuaan. Eduskunta on toteuttanut veteraaniedustajien haastatteluita 1980-luvun lopulta lähtien jo lähemmäs 500 kappaletta. Törmäsin tähän kansainvälisestikin poikkeuksellisen laajaan muistitietoarkistoon tutkijakollegani vinkistä. Olen hänelle velkaa monet kiitokset sekä sadattelut.

Tarkoitukseni oli käydä vuosina 1991–1995 toimineiden noin 120 kansanedustajan haastattelut ja niiden EU-osuudet läpi taustoitusmielessä poliittisen historian väitöskirjatyöhöni liittyen. Kuvaukset syventävät ja taustoittavat päättäjien ja poliittisten liikkeiden ajattelua EU-liittymispäätöksen ympärillä. Ne saivat minut otteeseensa.

Haastattelut on toteutettu ammattihistorioitsijoiden toimesta. Parhaimmillaan ne piirtävät elävästi mieleen poliittisten tupailtojen kaskut. Niissä kuvataan värikkäästi poliittisia tapahtumia ja kohuja, niihin liittyviä kokemuksia ja taustoja. Sekä tietysti Kekkosta.

Aineiston monipuolisuus innoitti minua, vaikka tekstimassat ovat laajoja. Esimerkiksi Varpasuon litteroitua haastattelutekstiä on tallentunut yhteensä 195 liuskaa. Kysymykseksi myös muodostui, miten muuttaa hauskat kaskut ja kertomukset akateemiseksi historiankirjoitukseksi?

Faktojen ja objektiivisuuden näkökulmasta muistitieto on historiatieteissä leimattu perinteisesti epäluotettavaksi lähteeksi. Etäisyys menneisiin tapahtumiin mitataan haastatteluhetkellä usein vuosissa tai vuosikymmenissä. Ihmisillä on taipumus muistaa tapahtumia väärin ja sisällyttää muisteluunsa muualta omaksuttuja narratiiveja, historiakuvia ja jopa valheellisia muistoja.

Vaikeuskerrointa lisää haastattelujen ajallinen monikerroksisuus sekä se, että veteraaniedustajien haastatteluissa kyse on poliittisen puheen ammattilaisista. Haastatteluihin tottuneet ”eliittiedustajat” hyödyntävät muistihaastatteluitaan osana omaa menneisyyden hallintaansa, kuten muistitietoarkiston hyödyntämistä analysoineet Kari Teräs ja Pia Koivunen ovat korostaneet.

Puimme artikkelin tulokulmaa tutkijakollegani kanssa lounaalla. Päädyimme edustajuustutkimuksen pariin. Tutkimusperinne oli kollegalleni tuttua politiikan tutkimuksen kentältä. Havaitsimme, että veteraanihaastattelut tarjoavat poikkeuksellisen kurkistusikkunan edustajien omiin kuvauksiin ja narratiiveihin edustajuudestaan.

Edustajuustutkimuksessa hyödynnetään usein laajoja ja sangen yleistäviä kyselytutkimuksia. Kansanedustajilta ja/tai äänestäjiltä kysytään erilaisiin edustajuuden ”arkkityyppeihin” nojaten, keitä eri maista, puolueista ja vaalipiireistä tulevat kansanedustajat ja -ehdokkaat ideaalitilanteessa kokevat edustavansa. Tekevätkö he päätöksen pohjaten omaan harkintaan, äänestäjien tahtoon vai puolueen linjaan?

Toisin kuin varta vasten tehdyissä kyselytutkimuksissa, eduskunnan muistitietohaastatteluissa narratiivit kansanedustajien omista edustajuuskokemuksista nousevat EU-kysymyksessä esiin orgaanisesti. Haastattelijat eivät kysy asiaa erikseen – kimmokkeena on EU-päätöksen poleemisuus. Päätös jakoi kahtia niin kansaa kuin poliittisia liikkeitä. Kysymys edustajuudesta on vahvasti läsnä edustajien muistamisessa.

Tämän asetelman pohjalta syntyi Lähihistoria-lehden tuoreimmassa numerossa ilmestynyt artikkeli. Siinä tarkastelen kansanedustajien haastatteluissa esittämiä edustajuusnarratiiveja hyödyntäen historiatutkimukselle ominaista empiiristä analyysia. Suhteutan edustajien muistelemia tulkintoja politiikan tutkimuksen saralla muodostettuihin edustajuuskäsitysten ”arkkityyppeihin”.

Muistitietoarkiston haastatteluiden pohjalta ei ole mahdollista tehdä kattavia teorioita siitä, miten kansanedustajat tulkitsevat omia edustajuuskäsityksiään yleisesti erilaisissa politiikkakysymyksissä. Sen sijaan toivon artikkelini herättävän keskustelua siitä, miten kansanedustajien edustajuuskäsitykset ovat usein hyvin henkilökohtaisia, päällekkäisiä sekä sidottuja aikaan ja paikkaan.

Ne saattavat vaihdella huomattavasti politiikkakysymyksestä riippuen. Veteraaniedustajien EU-jäsenyyspäätökseen liittyvässä muistamisessa kuuluivatkin vahvoina edustajien henkilökohtaiset prioriteetit ja poliittiset paineet, kuten puolueen linja ja tulevat eduskuntavaalit. 

(Artikkelin kuva: Keskustan kansanedustajat Mikko Pesälä (vas.), Sulo Aittoniemi, Jorma Huuhtanen ja Mauri Pekkarinen eduskunnassa. Valokuva: Arja Jokiaho, 10.10.1995. Työväen arkisto.)