Aloitan tunnustuksella: huomaan vältteleväni joutilaisuudesta kertovaa kirjallisuutta. Syy ei suinkaan ole se, että paheksun toimettomuutta. Tutkin työkseni tehokkuusoppien ja työuupumuksen historiaa, joten tiedän liiallisen stressin olevan vaarallista, istumisen tappavaa ja multitaskaamisen myrkkyä aivoille. Tiedän senkin, että ihmisen pitäisi kuunnella itseään ja tunnistaa omat voimavaransa. Kaltaiselleni putoamista pelkäävälle akateemiselle pätkätyöläiselle levollista arkea ja itsemyötätuntoa markkinoivat teokset tuottavat kuitenkin olemuksellista ahdistusta. Niistä jää lähinnä syyllinen olo: aivan kuin mielipuolinen suorittaminen olisi elämäntapa tai tietoinen valinta.
Filosofi Brian O’Connorin hiljattain suomennetun teoksen Joutilaisuus. Essee filosofiasta (2022) kohdalla tein poikkeuksen. Teoksella on kieltämättä pahaenteinen nimi, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden, koska se tuntui poikkeavan oma-apukirjallisuudesta. Myös kirjan kääntäjän Tommi Kakon Instagram-tarina vakuutti. Hän kertoi törmänneensä kirjaan silloin, kun oli monien ystäviensä tavoin palamassa loppuun. Suomentamista hän ehdotti kustantajalle siksi, että teos tuntui tarjoavan syvemmän ja filosofisemman näkökulman työnarkomaniaan kuin lukuisat julkisuudessa kerrotut kokemukselliset, opettavaiset tarinat. Joutilaisuus ei opettanut kääntäjäänsä olemaan jouten, mutta se opetti ymmärtämään paremmin sen, miksi ei-minkään-tekeminen nostaa esiin vaikeita tunteita, joskus jopa vihaa.
Tartuin kirjaan avoimin mielin. Päätin etten tee siitä arviota vaan pohdin, saako se minut ajattelemaan jotakin tässä yhteiskunnassa tai omassa elämässä toisin. Peilaan tässä esseessä kirjaa myös tutkimuksiini, mutta ennen kaikkea lähestyn sitä viime vuosien aikana tekemieni havaintojen kautta. Akateemiset ihmiset tarkkailevat paljon toisiaan ja itseään, mutta ehkä me emme kykene havaitsemaan sitä, kuinka syvästi myös oma työkulttuurimme vieroksuu joutilasta elämää. Sekin on mahdollista, että kova kilpailu niukoista resursseista yllyttää korostamaan omaa ahkeruutta suhteessa joutilaisiin toisiin.